perjantai 2. toukokuuta 2014

Rullapullaa ja nukketeatteria

Lähdettiin aamulla pienellä porukalla liikenteeseen. Ensin käveltiin nykytaidemuseo Kampaan ja valokuvattiin matkalla. Itse en ollut kauhean innostunut museon tämänhetkisistä näyttelyistä.

Iltapäivällä sitten mentiin Petrinin kukkulalle piknikille. Kukkulalle pääsee julkisen liikenteen lipulla sellaisella vaunulla, mutta kävely ei ole ollenkaan mahdoton vaihtoehto. Kukkulalla oli paljon ihmisiä viettämässä vappua ja kaikenlaisia kioskeja. Maistoin perinteistä "rullapullaa", joka paistuu hiilien päällä vartaassa ja  tarjoillaan höyryävän kuumana. Jo ympäristössä leijaileva sokerinen tuoksu oli huumaava.

Illalla sitten mentiin katsomaan perinteistä Tsekkiläistä nukketeatteria. Don Giovanni on pyörinyt täällä jo 20 vuotta. Esitys oli oikein hauska ja viehättävä.

Huomenna olisi tarkoitus viimein mennä Vituksen katedraaliin ja käydä tekemässä kirpparikierros. En malta odottaa.

torstai 1. toukokuuta 2014

Some Mucha

Mulla nyt ei ole tältä päivältä muita kuvia, kuin iltapäivä kahvilla nautitusta letusta. Letun nautin kubismikahvilassa, mustan madonnan talossa.

Kävin katsomassa kahta Alphons Muchan näyttelyä. Museosta tarttui mukaan myös juliste. Nyt kun sen vielä saisi Suomeen ilman kurttuja.

Tänään on Prahasdakin juhlittu vappua. Kävimme istumassa Kampa-puistossa, jossa oli paljon ihmisiä ja elävää musiikkia. Täällä vappu on jonkinlainen noitajuhla, sytytetään kokkoja ja pikkutytöt (ja jotkut aikuisetkin) ovat pukeutuneet noidiksi. Kauniin ilotulituksenkin näimme. Matkalla kuljimme John Lennonin muurin ohi, mutta se ei ollut kovin kummoinen. Muut kanssamatkaajat suuntasivat vielä jatkamaan iltaa, mutta itse tulin jo ajoissa hostellille.

Olen jo parina iltana syönyt tässä ihan lähellä olevassa kasvisravintolassa nimeltä Maitrea. Suosittelen lämpimästi, menu on laaja ja ruoka todella herkullista.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Welcome to Prague. There's no way back.

Olen nyt vuorokauden ja pari tuntia päälle viettänyt Prahassa. En yhtään ihmettele, että kaupunki on suosittu matkailukohde ja "uusi Pariisi". Täällä on kaunista.

Meillä on kiva pieni hostelli Old Prague Hostel aivan vanhan kaupungin sydämmessä. Suosittelen lämpimästi budjettimatkailijalle ja muillekin. Porukalla jo kiiteltiin sitä leirikoulumeininkiä, joka tulee kerrossängyistä.

Tänään käveltiin vanhassa kaupungissa ja tutustuttiin Juutalaisen museon antiin, eli vanhaan juutalaiseen hautausmaahan ja muutamaan museokäytössä olevaan synagogaan. Erityisen koskettavia olivat näytteillä olevat paikallisten juutalaislasten piirustukset vainojen ajalta.

Eihän matkustaminen ole mitään ilman hyvää ruokaa. Ravintolaruoka on herkullista ja halpaa. Pääruuan ja lasin viiniä saa n. 10 €:lla. Käytiin myös päiväkahvilla herkuttelemassa suloisessa leipomossa.

Ihan illasta kävimme koko porukalla opastetulla "ghost tourilla" kuninkaanlinnan ympäristössä. Opas kertoi maagisen Prahan historiasta ja legendoista.

Päivän kohokohta oli kuitenkin Tim Burton -näyttely. Se oli yllättävän laaja ja ihan mieletön. Esillä oli Burtonin taidetta ja luonnoksia elokuviin, kirjoihin ja muihin projekteihin, sekä julkaistuihin, että julkaisemattomiin. Lisäisi oli elokuvahahmoista teetettyjä nukkeja. Näyttely on vanhan kaupungin aukion kulmassa (museo/galleria ei nyt tähän hätään tule mieleen) syksyyn asti. Joten jos joku on tulossa Prahaan vaikka kesällä, niin suosittelen lämpimästi. Näyttelyssä ei saanut valokuvata, mutta ehkä hyvä niin, muuten olisin yrittänyt kuvata kaikki työt.

Ps. Anteeksi satunnaiset kännykkäräpsyt, kuvasin enimmäkseen kameralla.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kesäpiha



Lämpimillä liuskekivillä

paljain varpain pihan päähän,

haarapääskyjen pesän alle

narisevalle hetekalle



Kumpi pystyy ensin nielemään

kourallisen punaherukkaa?

suu on täynnä kirpeää



Raparperin alla

on pieni puinen risti,

 ja ristin alla

 ikkunoihin lentäneet



Pyykit haetaan homeentuoksuisesta kellarista

oranssiin pyykkisankoon,

kuljetaan vaaleanpunainen ruusukuja

kimalaisten kanssa



Syreenimajassa mennään tänään naimisiin,

häävieraille valitettavasti

puolentoista metrin pituusraja


Eeva Halkosaari

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Minä, minä, minä



 En ole koskaan sen kummemmin itseäni esitellyt täällä blogissa, koska uskon lukijoitteni koostuvan muutamasta työkaverista ja äidistäni. Tänään kuitenkin kirjoitin Omaelmänkerrallinen kirjoittaminen -kurssia varten itsestäni ja ajattelin tännekin jakaa sen saman tekstin. En nyt oleta, että ketään kiinnostaa minä, mutta kehotan muitakin kokeilemaan samaa. Kirjoita itsestäsi niin paljon kuin tiedät/ sillä hetkellä tulee mieleen/ on mielestäsi oleellista. Minut tuntee siitä, että...

   Olen 21-vuotias juuriltani täysin suomalainen nainen. Pituutta on 178cm ja paino väreilee sensuroitu kg:n pinnassa. Iho on niin vaalea, että se kuultaa paikoitellen läpi. Kulmakarvat ja ripset ovat näkymättömät. Hiukset ovat luonnonvaaleat ja otsatukka on ollut samanlainen viimeiset kymmenen vuotta.
   Osaan puhua Kalajoen murretta, mutta unohdan sen helposti. Yritän olla puhumatta toisten päälle, se on välillä vaikeaa. Palvelutyössä teitittelen itseäni vanhempia asiakkaita, koska se on mielestäni korrektia.
   Tykkään olla huomion keskipisteenä, mutten ole huomionhakuinen.  Ilmaisen itseäni mielelläni pukeutumisella. Rakastan huippumuotia ja kirpputorilöytöjä. Olen kuitenkin mukavuudenhaluinen, kengistäni eniten käytän Kuomia ja Hai-saappaita. Toinen minulle tärkeä ilmaisumuoto on tanssi, mitä nykyään harrastan enää kotona ja baareissa.
   Estetiikka on minulle tärkeä arvo. Opiskelen taidehistoriaa ja luulen, että olen perinyt visuaalisuuden. Siskoni opiskelee animaatiota, äitini on kuvaamataidon opettaja ja mummoni oli taitava maalaamaan. Minulla on valokuvamuisti, muistan helposti ihmisten kasvot, mutten heidän nimiään. Katselen mielelläni ympärilleni. Tänään aamu-uintiani piristi altaan pohjassa luikertelevat käärmeensuomut, jotka aurinko laski veteen ikkunan takaa.
   Olen joissain ihan kummallisissa asioissa todella pikkutarkka ja taas oleellisemmissa asioissa suurpiirteinen. En ole perfektionisti, mutta pelkään usein epäonnistumista. Minun on vaikea sietää painetta. Stressaannun helposti, jolloin olen kyvytön toimimaan sen sijaan, että toimisin tehokkaasti.
   Olen herkkä ja voimakastunteinen. Minulla on todella eläväiset kasvot, enkä sen takia pysty piilottamaan tunteitani. Mielestäni minussa on kaksi puolta, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Toisaalta olen hyvin temperamenttinen, voimakastahtoinen ja lyhytpinnainen, toisaalta ymmärtäväinen, sovitteleva ja kompromisseja tekevä. Valitettavasti minulle kaikista läheisimmät ihmiset ovat niitä, jotka saavat nähdä tuota ensimmäistä puolta itsestäni. Olen siis jokseenkin vieraskorea, mutten teeskentele.
   Vietän kaupassa liikaa aikaa vihannesosastolla. Lempiruokani on kreikkalainen salaatti ja herkkuni popcorni. Saan kahvista puheripulin. Vihaan vihata-sanaa. Välttelen sen käyttämistä, koska se on niin voimakas ja paha tunne. Rakastan yötöntä yötä, matkustamista, nykysirkusta, käsitöiden tekemistä, ja Pmmp:tä. Eniten kuitenkin rakastan elokuun lämpimiä iltoja, kun viimein hämärtyy, kun taivas kajastaa niin kauniisti kuin osaa ja katulamput syttyvät.

torstai 20. helmikuuta 2014

Hengellisiä syrjähyppyjä



Kahvi on vain 50 senttiä, mutta ihan kamalan makuista. Olen valinnut istumapaikkani huonosti sikäli, että radion kaiutin on parin metrin päässä oikeasta korvastani. Paikka on hämärä, joten ikkunoista sisääntulviva pakkasentäytteinen iltapäivän harmaa valo ei sovi tunnelmaan ollenkaan. Tällaiset paikat ovat päiväsaikaan vain surullisia. Outo keski-ikäisten vakioporukka. Paikan pelastus on se, että se on yliopiston kyljessä ja näin osa kaupungin akateemista korkeakulttuuria.

Katsoin juuri Foxilta pätkän huonosti tehtyä dokumenttia, jossa kerrottiin ihmeparantumisesta. Aloin miettimään uskonnollisuutta. Suomalaiset eivät muka lähtökohtaisesti ole kiinnostuneet uskonnosta. Luulen kuitenkin, että – vastapainoksi nykyajan trendiksi nousee erilaisten uskontojen ja hengellisyyden tutkiminen ja kokeileminen.

 Ainakin eräältä ystävältäni löytyi kirjahyllystä jos jonkinmoisia filosofisia kirjasia ja Koraani, ihan vain tutkiskelua varten. Käsittääkseni hänellä on myös jonkinlaista kristillistä taustaa. Islam leviää muslimien maahanmuuton myötä, joten kaikkialla maailmassa on yhä enemmän käännynnäisiä. Joillekin kristinuskokin saattaa näyttäytyä eksoottisena ja houkuttelevana, jos kotona ei ole saanut kristillistä kasvatusta. Eräs nuori musliminaisenalku kääntyi kristinuskoon ja päätöksensä myötä menetti isänsä. Minkälaisia asioita ihminen on valmis saamaan ja menettämään uskon myötä?

Yksi paskan dokumentin anneista oli jonkinlainen karismaattinen parantaminen. Harmaatukkainen äijä kimaltelevassa puvussa kaatoi ihmisiä Hollywoodissa. Tyypillä on ilmeisesti oma tv-ohjelmakin ja massatapahtumissa parantavaa vettä (joka on siis tuon äijänkin sanojen mukaan kuitenkin ihan tavallista vettä) myydään muovipullotettuna

Itse liputan vimmatusti uskonnonvapauden puolesta, mutta miksi olen sitten niin skeptinen tällaisten tapausten suhteen? Uskonnon varjolla on helppo vetää ihmistä nenästä, he kun ovat hyväuskoisia; uskovat hyvään ja ovat hyviä uskomaan.

Olen äärettömän kiinnostunut maailman eri uskonnoista ja haluaisin oppia uskonnollisuudesta ja hengellisyydestä paljon lisää. Joskus on jopa mietintämyssyssä ollut alan vaihto uskontotieteisiin. Haluaisin entistä paremmin ymmärtää eri kulttuureissa asuvia ihmisiä ja ehkä saada uusia ulottuvuuksia omaan hengelliseen elämääni. Parhaimmillani olen kuitenkin vain kaverin seurassa uskaltautunut luterilaisen jumalanpalveluksen sijaan helluntaikokoukseen

Miksi olen niin varovainen muihin uskontoihin tutustumisessa? Toiseen uskontoon tutustuminen käytännössä tuntuu vähän kuin syrjähypyltä. Jos seurustelee, on hieman kyseenalaista, jos kokoajan haikailee jonkun toisen perään ja haluaisit kokeilla vähän kaikkia (kaikkea). Entäpäs jos nämä suhteen ulkopuoliset kokeilut kuitenkin rikastuttaisivat suhdetta ja saisivat entistä hanakammin tarrautumaan omaan kumppaniin? Olisiko se niin paha? Ideana olisi kuitenkin mielenkiinnolla tarkkailla, millaista hengellistä elämää toisten uskontojen kannattajat elävät. Ehkä pelkään kuitenkin liikaa haksahtavani johonkin tuntemattomaan.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Välipäiviä

Haalari ja uudet tossut pääsee nyt tositoimiin, kun julistin itselleni yskän takia sairasloman ja päätin viettää rokulia tänään ja huomenna. Alennusmyynnit kyllä saattaa houkutella pyörähtämän välipäiväostoksilla..